Pienet seurakissat

Pennut ovat alkaneet aivan älyttömän sosiaalisiksi. Ne tulevat laatikosta oikeastaan heti kun joku ihminen tulee niitä katsomaan. Eikä sen ihmisen tarvitse todellakaan olla minä, vaan kaikkia vieraitakin tullaan reippaasti moikkaamaan. Eikä myöskään ole ollut väliä onko katsomassa ollut lapsia tai aikuisia, vai jopa molempia.

Peksu ja Pööpi ovat välillä hieman helisemässä kun pienet tutkimusmatkailijat seikkailevat ympäriinsä keittiössä. Pentulaatikon takana on myös hyvä paikka ottaa nokoset ja sekös mammoja harmittaa, koska se kolo ei ole mammanmentävä. Hiekkiksen laidan yli ovat myös onnistuneet kampeamaan itsensä tämän päivän aikana ja hiekka tuntuukin maistuvan hyvin.

Ruoka sen sijaan ei vielä niin hirveästi maistu. Meillä ei pakoteta syömään, mutta maistaa pitää. Eli kaikki ovat maistaneet pienet nokareet lihaa ja Etsuko suostui eilen illalla syömään myös n. teelusikallisen verran jauhettua broilerin kivipiiraa, johon oli sekoitettu KMR emonmaidonkorviketta. Eli eiköhän se siitä vielä lähde.

Kuvia tuli otettua ihan mieletön määrä. Mutta minkäs sille voi kun toiset ovat vaan niin älyttömän söpöjä. Emikosta en oikein saanut haluamaani kuvaa, kun se ei suostunut millään poseeraamaan nätisti paikallaan. Mutta ehkä sitten ensi kerralla.

Sain myös kuvan jossa näkyy yhtäaikaa 5 pentua. Emiko on taka-alalla, joten siitä näkyy vain korvat. Nuo ovat vielä sen verta pieniä etteivät ihan kunnolla tajua leluista, joten on vielä vähän vaikeaa houkutella kaikki katsomaan samaan paikkaan yhtä aikaa.