Hiljaisuus ja pieni murina

Nyt kaikki pennut ovat jälleen kerran lähteneet uusiin koteihinsa.

Torstaina lähti palleroinen Nyppy tähän Lauttasaareen. Sillä on kaverina hieman alle vuoden ikäinen sininen Nuupi-aby. Nuupi oli aika järkyttynyt tirpan saapumisesta, mutta oli toisaalta hyvin hyvin utelias ja seuraili Nyppyä pienen matkan päästä. Nyppy onnistui jo ensimmäisen tunnin tai parin aikana löytämään keittiön sokkelista sopivan kolosen ja katosi sinne. Onneksi se tuli itse ulos ja aukko tukittiin sanomalehdellä.

Perjantaina aamulla lähti Etsuko, joka muutti Ouluun. Kaikki muut pennut vein itse, mutta kireiden kouluaikataulujen vuoksi en ehtinyt lähteä tähän hätään Ouluun. Katseltiin täällä paperit kuntoon ja lainasin Etsukolle pieniä pentuvaljaita, jotta häkin ovea pystyi aukomaan lemmikkivaunussa. Etsuko on toistaiseksi ainoa kissa ja saa toivon mukaan abykaverin myöhemmin. Se on jo kotiutunut hyvin ja nukkunut yön uuden mamman kainalossa <3. Tykkää kuulemma leikkiä lasten kanssa, syö hyvin ja tottelee varoituskieltoja. Näitä on aina mukava kuulla.

Perjantaina illalla lähti sitten Nimbu. Se meni Tapiolaan, eli myös tähän lähistölle. Se ottikin paikan heti haltuunsa ja tutki koko kämpän ennätysvauhdissa läpi. Sen jälkeen pystyikin jo keskittymään esimerkiksi mukavien vihreiden huiskien, eli huonekasvien lätkimiseen :D.. Toistaiseksi Nimbu on ainoana kissana, mutta toisen omistajan vanhempien metsäkissaan pitäisi hoitopaikan turvaamiseksi tutustua. Tuntui aika helpolta jättää kehrääjäpoika, kun se oli heti niin kotonaan. Iso peilikaappi herätti kyllä hieman hämmennystä, mulla kun ei ole peilejä joista kissat näkisivät itsensä.

Lauantai olikin sitten urakkapäivä. Aamulla piti pistää loput pennut, eli Emiko, Egao ja Eiko boksiin ja lähdettiin Tamperetta kohti. Ensin piti käydä vaihtamassa auto Hämeenlinnassa, kun mulla oli lainassa iskän auto kun mun auto oli korjattavana. Siitä sitten ensin Annen ja Tomin luokse hakemaan Tosca, joka pitäisi viedä astutettavaksi kunhan se alkaa juoksemaan.

Seuraava etappi oli Emikon ja Egaon, eli Hetan ja Hiljan uusi koti. Siellä ei ollut valmiiksi vanhoja kissoja, joten päästettiin kaikki 3 nuorta neitiä irti. Tosca sai odotella vapaasti isossa eteiskaapissa. Pennut alkoivat tutustumaan paikkoihin ja tilaa olikin ruhtinaallisesti enemmän kun täällä. Uudenkarheassa catmaxissa piti tietysti roikkua ja katsella ulos maisemia. Sitten lopulta pakattiin Eiko vielä boksiin ja kaksikko jäi Nokialle. Kuulemma olivat nukkuneet koko perhe yhdessä sängyssä ja tytöt ovat olleet tosi seurallisia sylikavereita, kuten täälläkin.

Viimeinen varsinainen etappi oli Eikon uusi koti, jota odotin hieman jännityksellä. Uusi omistaja varoitteli näet että hänen vanhat maatiaiskissansa Lulu ja Lea eivät välttämättä ole tulokkaasta niin innoissaan. Eiko päästettiin ulos boksista ja se tepasteli häntä pystyssä puskemaan päiväunilta unenpöppörössä herännyttä Leaa, joka ei tajunnut alkuun että tälle pienelle otukselle voisi ehkä sähistäkin. Lulu katseli kaueampaa ja mökötti aluksi makuuhuoneessa. Kuitenkin ennen lähtöäni molemmat kissat olivat olleet jo ihan fyysisessä kosketuskontaktissa Eikon kanssa. Eli kaikki meni paljon paljon paremmin kun olisin odottanut! Tästä tutustumis- ja kotiutumisprosessista voi lukea lisää omasta blogistaan.

Loppumatka menikin pimeydessä ja sumussa. Ensin kävin Hämeenlinnassa vielä moikkaamassa vanhempia Toscan ollessa vierashuoneessa hiekkiksen kera ja sen jälkeen ajeltiin takaisin Helsinkiin Toscan kanssa. Tosca muristeli aika paljon mun kissoille, mutta sillä olikin kyllä tosi pitkä ja väsyttävä päivä takana. Toivotaan että Tosca sopeutuu vanhaan kotiinsa nopeasti ja myös säilyttää juoksurytminsä. Sehän tässä olisikin kun se panttaisi seuraavan kuukauden tai pari...