Ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa. Syy siihen että en ole viitsinyt kirjoittaa on ollut se että Bébén kollin rekisteröimisessä oli kaikenlaista sähellystä ja jossain vaiheessa oli epäselvää onko se käytettävissä ollenkaan. Nyt kuitenkin kollin pitäisi saada pikapuoliin rekisterinumero ja astutus tapahtuu seuraavasta kiimasta. Tosin kolli on taas Oulussa, joten varmaan mun tarvii sitten lähteä Peksun kanssa pienelle maakuntaretkelle.. Onneksi oma työtilanne helpottaa siinä määrin että jos se kiima ei juuri tietylle parille päivälle satu niin homman hoito pitäisi onnistua ihan näpsäkästi.
Pööpi ei juuri juokse. Pari kertaa se on näyttänyt jotain pientä kiiman tapaista, Oskari on ollut siitä kiinnostunut. Mutta ainakaan toistaiseksi se kiima ei ole puskenut kunnolla päälle, vaikka juuri eilen mietin alkaisiko se juoksemaan. Ajatus olisi viedä Pööpi Heinolan CFA-näyttelyyn toukokuun alussa katselemaan mitä siellä tykkäisivät. Vaikka Pööpi onkin pääasiassa CFA-linjoista niin ei sillä mitään kunnon lepakkokorvia ole.
Luumu ja Leimu on ilmoitettu RUROK:in näyttelyyn messukeskukseen lauantaiksi 26.4. Samalla näyttelyssä on myös Somakiss ry:n kevätkokous. Toivottavasti mahdumme näyttelyyn, koska kuulin eilen että lauantailta täytyisi karsia. Myös Tosca on ilmoitettu näyttelyyn, kuten käsittääkseni myös Pööpin sulho Pablo. Ja iso määrä muitakin abyja.
lauantai 29. maaliskuuta 2008
Vihdoin asiat etenee
Posted by Pia at 23.55 1 comments
tiistai 4. maaliskuuta 2008
PRA:n periytyminen
Askartelinpa havainnollisen kuvan PRA:n periytymisestä, jos jotain lukijaa sattuu kiinnostamaan. PRA on siis abyilla ja sompuilla tavattava perinnöllinen verkkokalvon rappeuma, joka hitaasti johtaa kissan sokeutumiseen. Koska sairautta voidaan karsia DNA-testillä se ei jatkossa tule olemaan enää suuri ongelma. Kuitenkin ihmisille tuntuu olevan hieman epäselvää kuinka sairaus periytyy, vaikka kyse on ihan perus resessiivisestä periytymisestä.
Kuvasta on jätetty pois tilanteet joissa molemmat vanhemmat olisi joko negatiivisia (kaikki jälkeläiset negatiivisia) tai positiivisia (kaikki jälkeläiset positiivisia.
Omat kissat ovat kaikki osoittautuneet negatiiviseksi. Voi kuitenkin olla että joskus on tarpeen käyttää myös kantajaa, jos kolli on muuten sopiva. Kuvioista voikin havainnollisesti nähdä että jälkeläiset voivat olla terveitä tai kantajia ja kantajat eivät koskaan sairastu. Eli kyseessä on ihan normaali resessiivinen periytyminen. Kun käytetään kantajaa on oleellista testata useampia pentuja ja mahdollisuuksien mukaan jättää jatkokasvatukseen yhdistelmästä negatiivinen pentu. Jos se ei ensimmäisessä polvessa onnistu niin seuraavaksi yhdistetään tämä kantaja taas negatiiviseen ja yritetään saada jatkokasvatukseen negatiivinen pentu.
Uskon että tällä taktiikalla geenivirheestä päästään lähestulkoon eroon lähivuosien aikana. Mutta mikä tahansa suljettu rotu on vaarassa geneettisen depression suhteen, joten kantajien karsiminen alkuvaiheessa on täysin perusteetonta, koska tosiaankin sairaiden pentujen syntyminen voidaan täysin estää.
Kissalle on ihan sama kantaako se esim. PRA-geeniä vai pitkäkarvageeniä. Se tietää siitä tasan yhtä paljon koko elämänsä aikana (eli sillä ei ole aavistustakaan).
Posted by Pia at 12.39 1 comments
sunnuntai 2. maaliskuuta 2008
Astutusta odotellessa
Täällä odotellaan kovasti astutuksen toteutumista. Peksu olisi hirveässä kiimassa ja erittäin tyrkky. Fooli auttaisi sitä erittäin mielellään tässä hankalassa olotilassa. Kyllähän nyt herrasmieskolli auttaa naista hädässä. Ikävä kyllä Fool ei ole vieläkään saanut rekisterinumeroa, joten ei auta kuin odotella ensi viikkoon, jolloin asiaa käsitellään. Toivon mukaan vastaus toimitetaan asap.
Varmasti Peksu ehtii lopetella tämän juoksun, mutta kun (toivottavasti) rekisterinumero on saatu ajattelin että pariskunta voisi viettää aikaa yhdessä, jolloin toivottavasti sitten homma tulisi hoidettua seuraavaan juoksuun ja voisin palauttaa Foolin takaisin.
Se on osoittautunut (kuten oli luvattu) aivan ihanaksi tyypiksi. Lähellä sydäntä on kaksi isoa R:ää, eli RUOKA ja RAPSUTUKSET. Kyllä tyttöjenkin perään voi katsella siinä vaiheessa kun hetki vaikuttaa otollisimmalta (erittäin voimakas kiima), mutta muuten nuo edellämainitut tulee ykkösenä. Mieletön kehräilijä ja makailee sylissä vaikka miten päin. Siinä kissaa parhaimmillaan.
Fool ja Oskari ovat nyt asuttaneet yhdessä keittiötä. Oskari vaikuttaa nykyään ihan viihtyvän Foolin seurassa, joten hyvä niin. Ei tule sitten äijälle yksinäistä täällä.
Tosca ja Jassu olivat lauantaina URK:in näyttelyssä Kirkkonummella ja tänään sunnuntaina Tosca oli paikalla. Lauantaina samalla tuomarilla (Anne-Gro Edström) oli kaikki abyt ja hän halusi ensin nähdä ne häkeissä yhtä aikaa. Jassu sai maininnan parhaista korvista (!), mikä sinänsä oli aika yllätys :D.
Tuomari tuntui pitävän molemmista nuorista ja pyysi molemmat TP-valintaan. Tosin siellä sitten Reijan somppu veti pidemmän korren. Aikuisista naaraista ei valintaan pyydetty yhtäkään. Jassu oli yhtä äijämäinen kuin aina, mutta huomattavasti rennompi viimekertaiseen nähden, kun sai matkata ja oleilla häkissä yhdessä mettiskaverinsa Nupun kanssa. Näiden linjojen abyt tuntuvat usein haluavan sen kaverin mukaansa. En tiedä ihmeteltiinkö mettisrivistöissä tätä kummallisen väristä lyhytkarvaista kaveria :D. Tosca aluksi vähän jänskäsi, mutta rentoutui kun sitä vähän kuljeteltiin ympäriinsä. Molemmat ovat oikein kivoja, vaikka niissä on toki omat ulkonäköpuuttensa jotka ovat ihan samat mitkä olivat nähtävillä jo pentuaikana.
Sunnuntaina tuomarina Toscalla oli Coste, jonka kissankäsittelytaidot kyllä tekivät vaikutuksen. Piteli Toscaa pöydällä selällään, vaikka Tosca ei kuulemma kotonakaan oikein voi sietää moista nöyryytystä. Sen lisäksi hän päätti antaa Toscalle korvahierontaa, jotta hieman liian ylös sijoittuneet korvat laskisivat alaspäin :DDDDD LOL.. Värin paraskin saatiin punaisissa aikaan, yhteensä punaisia oli 5 kpl! Värin parhaan voitti Link F-pentu, joka oli myös TP ja kategorian paras pentu. Kuulemma korvien asento oli ratkaisevassa osassa, ja sehän ollaan tiedetty jo aikojen alusta että Toscan korvissa olisi parantamisen varaa ;).
Tosca on kyllä kuitenkin monella tapaa mieleeni, puutteistaan (korvat ja raidat) huolimatta. Sillä on aivan mielettömän ihana pitkä kaula ja muutenkin elegantti kroppa. Häntä on pitkä, rakastan pitkiä häntiä. Ja ihan hyvä leuka ja profiili, niiden kanssa kun nykyään tuppaa monessa linjassa olemaan työstämistä.
Posted by Pia at 12.06 0 comments