PRA:n periytyminen

Askartelinpa havainnollisen kuvan PRA:n periytymisestä, jos jotain lukijaa sattuu kiinnostamaan. PRA on siis abyilla ja sompuilla tavattava perinnöllinen verkkokalvon rappeuma, joka hitaasti johtaa kissan sokeutumiseen. Koska sairautta voidaan karsia DNA-testillä se ei jatkossa tule olemaan enää suuri ongelma. Kuitenkin ihmisille tuntuu olevan hieman epäselvää kuinka sairaus periytyy, vaikka kyse on ihan perus resessiivisestä periytymisestä.

Kuvasta on jätetty pois tilanteet joissa molemmat vanhemmat olisi joko negatiivisia (kaikki jälkeläiset negatiivisia) tai positiivisia (kaikki jälkeläiset positiivisia.



Omat kissat ovat kaikki osoittautuneet negatiiviseksi. Voi kuitenkin olla että joskus on tarpeen käyttää myös kantajaa, jos kolli on muuten sopiva. Kuvioista voikin havainnollisesti nähdä että jälkeläiset voivat olla terveitä tai kantajia ja kantajat eivät koskaan sairastu. Eli kyseessä on ihan normaali resessiivinen periytyminen. Kun käytetään kantajaa on oleellista testata useampia pentuja ja mahdollisuuksien mukaan jättää jatkokasvatukseen yhdistelmästä negatiivinen pentu. Jos se ei ensimmäisessä polvessa onnistu niin seuraavaksi yhdistetään tämä kantaja taas negatiiviseen ja yritetään saada jatkokasvatukseen negatiivinen pentu.

Uskon että tällä taktiikalla geenivirheestä päästään lähestulkoon eroon lähivuosien aikana. Mutta mikä tahansa suljettu rotu on vaarassa geneettisen depression suhteen, joten kantajien karsiminen alkuvaiheessa on täysin perusteetonta, koska tosiaankin sairaiden pentujen syntyminen voidaan täysin estää.

Kissalle on ihan sama kantaako se esim. PRA-geeniä vai pitkäkarvageeniä. Se tietää siitä tasan yhtä paljon koko elämänsä aikana (eli sillä ei ole aavistustakaan).