PRA:n periytyminen

Askartelinpa havainnollisen kuvan PRA:n periytymisestä, jos jotain lukijaa sattuu kiinnostamaan. PRA on siis abyilla ja sompuilla tavattava perinnöllinen verkkokalvon rappeuma, joka hitaasti johtaa kissan sokeutumiseen. Koska sairautta voidaan karsia DNA-testillä se ei jatkossa tule olemaan enää suuri ongelma. Kuitenkin ihmisille tuntuu olevan hieman epäselvää kuinka sairaus periytyy, vaikka kyse on ihan perus resessiivisestä periytymisestä.

Kuvasta on jätetty pois tilanteet joissa molemmat vanhemmat olisi joko negatiivisia (kaikki jälkeläiset negatiivisia) tai positiivisia (kaikki jälkeläiset positiivisia.



Omat kissat ovat kaikki osoittautuneet negatiiviseksi. Voi kuitenkin olla että joskus on tarpeen käyttää myös kantajaa, jos kolli on muuten sopiva. Kuvioista voikin havainnollisesti nähdä että jälkeläiset voivat olla terveitä tai kantajia ja kantajat eivät koskaan sairastu. Eli kyseessä on ihan normaali resessiivinen periytyminen. Kun käytetään kantajaa on oleellista testata useampia pentuja ja mahdollisuuksien mukaan jättää jatkokasvatukseen yhdistelmästä negatiivinen pentu. Jos se ei ensimmäisessä polvessa onnistu niin seuraavaksi yhdistetään tämä kantaja taas negatiiviseen ja yritetään saada jatkokasvatukseen negatiivinen pentu.

Uskon että tällä taktiikalla geenivirheestä päästään lähestulkoon eroon lähivuosien aikana. Mutta mikä tahansa suljettu rotu on vaarassa geneettisen depression suhteen, joten kantajien karsiminen alkuvaiheessa on täysin perusteetonta, koska tosiaankin sairaiden pentujen syntyminen voidaan täysin estää.

Kissalle on ihan sama kantaako se esim. PRA-geeniä vai pitkäkarvageeniä. Se tietää siitä tasan yhtä paljon koko elämänsä aikana (eli sillä ei ole aavistustakaan).

Astutusta odotellessa

Täällä odotellaan kovasti astutuksen toteutumista. Peksu olisi hirveässä kiimassa ja erittäin tyrkky. Fooli auttaisi sitä erittäin mielellään tässä hankalassa olotilassa. Kyllähän nyt herrasmieskolli auttaa naista hädässä. Ikävä kyllä Fool ei ole vieläkään saanut rekisterinumeroa, joten ei auta kuin odotella ensi viikkoon, jolloin asiaa käsitellään. Toivon mukaan vastaus toimitetaan asap.

Varmasti Peksu ehtii lopetella tämän juoksun, mutta kun (toivottavasti) rekisterinumero on saatu ajattelin että pariskunta voisi viettää aikaa yhdessä, jolloin toivottavasti sitten homma tulisi hoidettua seuraavaan juoksuun ja voisin palauttaa Foolin takaisin.

Se on osoittautunut (kuten oli luvattu) aivan ihanaksi tyypiksi. Lähellä sydäntä on kaksi isoa R:ää, eli RUOKA ja RAPSUTUKSET. Kyllä tyttöjenkin perään voi katsella siinä vaiheessa kun hetki vaikuttaa otollisimmalta (erittäin voimakas kiima), mutta muuten nuo edellämainitut tulee ykkösenä. Mieletön kehräilijä ja makailee sylissä vaikka miten päin. Siinä kissaa parhaimmillaan.

Fool ja Oskari ovat nyt asuttaneet yhdessä keittiötä. Oskari vaikuttaa nykyään ihan viihtyvän Foolin seurassa, joten hyvä niin. Ei tule sitten äijälle yksinäistä täällä.

Tosca ja Jassu olivat lauantaina URK:in näyttelyssä Kirkkonummella ja tänään sunnuntaina Tosca oli paikalla. Lauantaina samalla tuomarilla (Anne-Gro Edström) oli kaikki abyt ja hän halusi ensin nähdä ne häkeissä yhtä aikaa. Jassu sai maininnan parhaista korvista (!), mikä sinänsä oli aika yllätys :D.

Tuomari tuntui pitävän molemmista nuorista ja pyysi molemmat TP-valintaan. Tosin siellä sitten Reijan somppu veti pidemmän korren. Aikuisista naaraista ei valintaan pyydetty yhtäkään. Jassu oli yhtä äijämäinen kuin aina, mutta huomattavasti rennompi viimekertaiseen nähden, kun sai matkata ja oleilla häkissä yhdessä mettiskaverinsa Nupun kanssa. Näiden linjojen abyt tuntuvat usein haluavan sen kaverin mukaansa. En tiedä ihmeteltiinkö mettisrivistöissä tätä kummallisen väristä lyhytkarvaista kaveria :D. Tosca aluksi vähän jänskäsi, mutta rentoutui kun sitä vähän kuljeteltiin ympäriinsä. Molemmat ovat oikein kivoja, vaikka niissä on toki omat ulkonäköpuuttensa jotka ovat ihan samat mitkä olivat nähtävillä jo pentuaikana.

Sunnuntaina tuomarina Toscalla oli Coste, jonka kissankäsittelytaidot kyllä tekivät vaikutuksen. Piteli Toscaa pöydällä selällään, vaikka Tosca ei kuulemma kotonakaan oikein voi sietää moista nöyryytystä. Sen lisäksi hän päätti antaa Toscalle korvahierontaa, jotta hieman liian ylös sijoittuneet korvat laskisivat alaspäin :DDDDD LOL.. Värin paraskin saatiin punaisissa aikaan, yhteensä punaisia oli 5 kpl! Värin parhaan voitti Link F-pentu, joka oli myös TP ja kategorian paras pentu. Kuulemma korvien asento oli ratkaisevassa osassa, ja sehän ollaan tiedetty jo aikojen alusta että Toscan korvissa olisi parantamisen varaa ;).

Tosca on kyllä kuitenkin monella tapaa mieleeni, puutteistaan (korvat ja raidat) huolimatta. Sillä on aivan mielettömän ihana pitkä kaula ja muutenkin elegantti kroppa. Häntä on pitkä, rakastan pitkiä häntiä. Ja ihan hyvä leuka ja profiili, niiden kanssa kun nykyään tuppaa monessa linjassa olemaan työstämistä.

Vaihteeksi kuulumisia

En ole oikein ehtinyt kirjoitella, minulla on yksi työprojekti nyt vielä kesken, joka vie älyttömästi aikaa ja energiaa. Sen pitäisi valmistua maaliskuun puoleen väliin mennessä. Sinänsä ajoitus on ihan hyvä että nyt ei ole pentuja ja osan töistä voi tehdä kotona, joten samalla kissat voivat istua sylissä kun koodaan ja voin heitellä Luumulle leluja. Se on oppinut että pitää tulla työpöydältä alas aina ennen kun suostun heittämään, muuten lentää kaikki tavarat pitkin...

Fooli tuli Jyväskylän näyttelystä mukaan. Sen OLI tarkoitus astua Peksu heti seuraavasta kiimasta. Tällä hetkellä kissaliitto ei ole toimittanut Foolille rekisterinumeroa, joten odotamme koska se saataisiin. Eli astutus tapahtuu ensimmäiseen kiimaan sen jälkeen kun kissalla on rekisterinumero. Ja toivottavasti kissat eivät järjestä astutusta aiemmin.. Foolilla on usein seurana joku kastraateista, Oskari tai Luumu. Silloin kun olen kotona olen pystynyt pitämään sitä ihan vapaasti, kun se on niin kiltti. Peksu alkaa suhtautumaan Fooliin hyvin suopeasti, eli kun se tulee kiimaan se varmasti olisi hyvinkin tarjokkaalla päällä. Pööpi ei ole yhtä paljon pitänyt Foolista, mutta niitä ei olekaan tarkoitus yhdistää.

Olimme tosiaan Jyväskylässä näyttelyssä toissalauantaina. Pööpi valmistui Championiksi. Tuomari piti siitä erittäin paljon, vaikka Pööpi hävisikin TP-valinnoissa Maijan Ella-burmalle. Toisaalta Suomen burmilla onkin tunnetusti hurjan hyvä taso, joten "hävittiin burmalle" on aika tyypillinen tapaus ;). Tuomari vielä TP-valinnoissakin hehkutteli Pööpiä, josta sinänsä olin jo tyytyväinen että siitä kuitenkin tykätään. Varsinkin kun seuraavana arvosteltu Keiksu sai vähän kyytiä, aluksi luulin että tuomari hehkuttaa estotta kaikki kissat, kun oli mulle aivan uusi tuttavuus :D. Ainoastaan ticking sai vähän moitteita, että se olisi voinut näkyä paremmin. Mutta se on vähän kaksiteräinen miekka, jos beige on hyvän värinen niin usein ticking ei näy niin hyvin. Mutta Pööpillä on kuitenkin selvä ticking, vaikka värien erotus voisi toki olla selkeämpi.

Peksu oli Pööpin seurana näyttelyssä. Arvoin pitkään Luumun ja Peksun välillä, mutta päädyin lopulta Peksuun. Ajattelin että se voisi vähän treenata, jos käyn sen vielä pentujen jälkeen myös Championiksi. Yksi serti puuttuu.

Beigeillä piti olla värin paras ja sertikilpailua, mutta Pööpin kilpailija ei ollut paikalla. Sen vuoksi järjestimmekin oman värin parhaan häkkialueella, jossa oli vastakkain Pööpi, Keiksu ja Peksu. Tuomareina toimivat Anne ja Riitta. Pööpi ilmeisimmin julistettiin voittajaksi värin perusteella (standardiin perustuvaan pisteytykseen pohjautuen), mutta kuulemma kaikissa oli omat hyvät puolensa suhteessa toisiinsa.

Tintin poika Bluestream's Usamah oli kasvanut varsin komeaksi sälliksi. Se oli lauantaina värin paras ja tuomarin paras, sekä sunnuntaina tuomarin paras. Fooli hävisi sille sertin sertikisassa ja nuorissa kilpaillut Foolin poika Pablo jäi toiseksi värin parhaassa. Harvoin kyllä näkee kolmea kookasta ja tasokasta kollia kilpailemassa keskenään. Tintti on jättänyt yllättävän hyvää jälkeä siihen nähden että se ei ole kovin tyypikäs tai kovin suuri ja sillä on myös hieman pidempi turkinlaatu. Usamahilla oli lyhyt ja upean laatuinen turkki.

Takaisin normaaliin kissalukuun

Hiisi muutti eilen uuteen kotiinsa. Se oli ehtinyt taas kohtuullisen hyvin tottua elelemään muiden kissojen seassa ilman kummempaa valvontaa. Vähän ne välillä Pööpin ja Peksun kanssa tuppasivat sohia toisiaan etujaloilla. Ja ruoka-aikoina Hiisi oli joskus vähän turhan ahne. Mutta nyt se pääsi muuttamaan taas kaiken huomion keskipisteeksi omaan valtakuntaan. Hiisi otti muutoksen vastaan hyvin ja oli tutkinut kämpän läpi jo pariin kertaan ensimmäisten minuuttien jälkeen. Yö kuulemma meni uuden omistajan vieressä sängyssä ja aamulla Hiisi tarjosi abylle tyypilliset kauneussalonkihoidot, eli uuden kampauksen ja hieronnan ;).